23.1.1991

Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa

Asea Skandia Osakeyhtiö (jäljempänä Asea Skandia) on A:lle 20.1.1987 tiedoksi annetun haasteen nojalla kertonut, että Kangasalan Asennustekniikka Oy, jonka toimiala oli ollut sähköasennustyöt, oli merkitty kaupparekisteriin 17.2.1983 ja asetettu omasta hakemuksestaan konkurssiin Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa 21.10.1986. Konkurssituomio oli julistettu 13.4.1987.

Yhtiön hallituksen jäseninä olivat yhtiön perustamisesta alkaen olleet B ja C. C oli ollut hallituksen puheenjohtaja ja B yhtiön toimitusjohtaja. A oli toiminut yhtiön tilintarkastajana sen perustamisesta lähtien.

C ja B olivat yhdessä omistaneet yhtiön koko osakekannan ja yhtiön osakepääoma oli koko ajan ollut 15.000 markkaa. Muuta omaa pääomaa kuin osakepääoma yhtiöllä ei sen toiminta-aikana ollut ollut.

Yhtiön ensimmäisen tilikauden 7.1.-30.9.1983 tappio oli ollut 51.867,69 markkaa, joten osakepääoma oli jo tuolloin ollut kokonaisuudessaan menetetty. Toisen tilikauden 1.10.1983-30.9.1984 tappio oli ollut 48.656,63 markkaa ja oma pääoma oli tilikauden päättyessä ollut 85.524,33 markkaa negatiivinen. Kolmannen tilikauden 1.10.1984-30.9.1985 tappio oli ollut 705.533,10 markkaa ja oma pääoma tilikauden päättyessä 791.078,42 markkaa negatiivinen. Yhtiö oli kuitenkin jatkanut toimintaansa aina 21.10.1986 alkaneeseen konkurssiinsa saakka.

A oli yhtiön tilintarkastajana laiminlyönyt ajoissa huomauttaa yhtiön hallitukselle velvollisuudesta asettaa yhtiö selvitystilaan. Hän oli tehnyt huomautuksen vasta 25.4.1986 antamassaan tilintarkastuskertomuksessa. A oli tällä menettelyllään aiheuttanut yhdessä B:n ja C:n kanssa Asea Skandialle yhteensä 412.265,72 markan suuruisen vahingon. Asea Skandialta oli nimittäin jäänyt Kangasalan Asennustekniikka Oy:ltä saamatta laskusaatavia 212.265,72 markkaa, minkä lisäksi Asea Skandia oli Suomen Yritysrahoitus Oy:lle vastuussa sille siirretyistä Kangasalan Asennustekniikka Oy:ltä olevista saatavista 200.000 markan suuruisen määrän osalta. Asea Skandia on tämän vuoksi vaatinut, että A yhteisvastuullisesti B:n ja C:n kanssa velvoitetaan suorittamaan sille vahingonkorvauksena 412.265,72 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

A:n vastine

A on kiistänyt kanteen kokonaisuudessaan sekä vaatinut sen hylkäämistä. Hän oli tilintarkastajana tehnyt tarpeelliset huomautukset Kangasalan Asennustekniikka Oy:n hallitukselle. Puuttuvalla huomautuksella tilintarkastuskertomuksessa ei ollut merkitystä Asea Skandialle syntyneen vahingon kannalta. Asea Skandia oli jatkanut liiketoimintaa ja myöntänyt luottoa Kangasalan Asennustekniikka Oy:lle tutustumatta tämän taloudellista tilaa osoittaviin asiakirjoihin mutta tietoisena yhtiön maksuvaikeuksista. Siltä varalta, että korvausvelvollisuuden katsottiin olevan olemassa, A on vaatinut vahingon määrän sovittelua Asea Skandian oman myötävaikutuksen ja vahingonkorvausvelvollisuuden kohtuuttomuuden perusteella.

Raastuvanoikeuden päätös 21.9.1987

Raastuvanoikeus on todennut kanteen mukaiset Kangasalan Asennustekniikka Oy:tä koskevat tiedot oikeiksi ja katsonut, että selostettujen tilinpäätöstietojen mukaan Kangasalan Asennustekniikka Oy olisi tullut asettaa selvitystilaan osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n 1 momentin perusteella yhtiön menetettyä osakepääomansa, koska yhtiöllä ei ollut näytetty olleen sellaista omaisuutta, jonka arvonnousu olisi voitu selvitystilapakkoa arvosteltaessa ottaa huomioon saman pykälän 2 momentin perusteella. Erityisesti oli huomattava, että B:n ja C:n antamat takaukset tai heidän järjestämänsä muut vakuudet yhtiön veloista eivät olleet poistaneet velkojen vaikutusta yhtiön ylivelkaisuuteen ja selvitystilapakkoon, koska yhtiön varallisuusasema ei ollut mainituista vakuusjärjestelyistä parantunut eikä vakuuksia ollut voitu ottaa yhtiön taseeseen omaa pääomaa lisäävänä eränä. Mainitun kaltainen vaikutus oli vain sellaisella lainalla, joka maksettiin takaisin vasta muiden velkojen jälkeen tai vain voittovaroista.

Osakepääoman menetyksestä huolimatta hallitus ei kuitenkaan ollut missään vaiheessa ryhtynyt toimenpiteisiin yhtiön asettamiseksi selvitystilaan. Hallituksen olisi tullut saattaa kysymys selvitystilasta käsiteltäväksi jo 30.9.1983 päättyneen tilikauden jälkeisessä ensimmäisessä varsinaisessa yhtiökokouksessa ja yhtiö olisi tullut, mikäli mahdollinen saneeraus ei olisi onnistunut, asettaa selvitystilaan viimeistään 30.9.1984 päättyneen tilikauden jälkeisessä ensimmäisessä varsinaisessa yhtiökokouksessa, joka pidettiin 18.12.1984.

Osakeyhtiölain 10 luvun 10 §:n 3 momentin mukaan tilintarkastajan tuli sisällyttää laatimaansa tilintarkastuskertomukseen muistutus yhtiön hallituksen toimesta mahdollisesti tapahtuneesta osakeyhtiölain rikkomisesta, jotta yhtiön osakkeenomistajat tulisivat tietoisiksi hallituksen laiminlyönnistä ja voisivat yhtiökokouksessa ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin.

A ei ollut sisällyttänyt tilintarkastuskertomukseen lausumaa selvitystilapakosta ennen kuin 30.9.1985 päättynyttä tilikautta koskevaan 25.4.1986 päivättyyn tilintarkastuskertomukseen. Asiassa oli kuitenkin näytetty, että A:n toimesta oli hänen tili- ja tilintarkastustoimistossaan työskentelevä yhtiötoverinsa X syksyllä 1984 järjestetyssä 30.9.1984 päättyneen tilikauden tilinpäätöstä koskeneessa neuvottelutilaisuudessa huomauttanut B:lle ja C:lle yhtiön toiminnan tappiollisuudesta ja siitä, että yhtiön toiminnan jatkaminen saattaisi johtaa B:n ja C:n henkilökohtaiseen vastuuseen yhtiön veloista. Vaikka asiassa olikin jäänyt epäselväksi se, miten tarkasti B:tä ja C:tä oli informoitu osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaisista velvollisuuksista, oli heidän joka tapauksessa katsottava tulleen tietoisiksi siitä, millä riskillä ja uhalla yhtiön toiminnan jatkaminen tapahtui. Tilintarkastajan toimesta näin annetusta informaatiosta huolimatta B ja C olivat jatkaneet yhtiön toimintaa. Koska he olivat samalla olleet yhtiön ainoat osakkeenomistajat, ei tilintarkastuskertomukseen sisältyvällä merkinnällä osakepääoman menettämisestä ja selvitystilapakosta olisi ollut yhtiökokouksen tietoisuuden kannalta merkitystä. A:n laiminlyönti sisällyttää selvitystilapakkoa koskeva maininta tilintarkastuskertomukseen ei siten ollut vaikuttanut siihen, ettei yhtiötä ollut asetettu selvitystilaan, vaan sen toimintaa oli jatkettu. A:n laiminlyönti ei siten ollut syy-yhteydessä Asea Skandialle sittemmin aiheutuneeseen vahinkoon.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, samalla kun se mainitseminsa perustein velvoitti B:n ja C:n yhteisvastuullisesti suorittamaan Asea Skandialle vahingonkorvauksena kanteessa vaaditut 412.265 markkaa 72 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä eli C:n osalta 21.1.1987 ja B:n osalta 22.1.1987 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi 20.000 markkaa 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä 21.9.1987 lukien, hylännyt A:han kohdistetun kanteen kokonaisuudessaan.

Turun hovioikeuden tuomio 16.6.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Asea Skandia, B ja C olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut selvitetyksi, että A raastuvanoikeuden päätöksestä ilmi käyvin tavoin ei ollut tehnyt huomautusta antamissaan tilintarkastuskertomuksissa taikka muutoin siitä, että Kangasalan Asennustekniikka Oy:n yhtiökokouksessa olisi tullut ottaa käsiteltäväksi yhtiön asettaminen selvitystilaan jo 30.9.1983 päättyneen tilikauden jälkeen ja että yhtiö olisi tullut asettaa selvitystilaan viimeistään 30.9.1984 päättyneen tilikauden jälkeisessä ensimmäisessä varsinaisessa yhtiökokouksessa. X oli tosin syksyllä 1984 järjestänyt raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun neuvottelun, jossa oli keskusteltu yhtiön tilasta. Ei ollut kuitenkaan selvitetty, että tuossa neuvottelussa B:lle ja C:lle olisi huomautettu velvollisuudesta asettaa yhtiö selvitystilaan. B ja C olivat kiistäneet, että he ennen yhtiön konkurssia olisivat tulleet tietoisiksi tästä velvollisuudesta. Näin ollen tuota neuvottelua ei voitu pitää tilintarkastajan huomautuksena siitä, että osakeyhtiölakia oli selvitystilasäännösten osalta rikottu. Siten A oli laiminlyönyt velvollisuutensa tehdä osakeyhtiölain mukainen muistutus sanotusta seikasta. Tästä oli osaltaan aiheutunut, että yhtiön toiminta oli jatkunut ja Asea Skandialle oli aiheutunut raastuvanoikeuden toteama vahinko.

Asea Skandia oli ollut tietoinen Kangasalan Asennustekniikka Oy:n heikosta taloudellisesta tilasta, sen maksuhäiriöistä ja siitä, että yhtiötä oli haettu konkurssiin. Asea Skandian Kangasalan Asennustekniikka Oy:lle osoittamia laskuja oli ollut maksamatta yli vuoden ajalta, vaikka osa laskuista oli siirretty rahoitusyhtiölle. Asea Skandia oli myöntänyt, että tavarantoimitusta oli jatkettu, jotta olisi vältytty luottotappiolta. Asea Skandia oli siten tiennyt, ettei Kangasalan Asennustekniikka Oy:llä ollut sellaista omaisuutta tai pääomaa, josta sen saatavat olisi voitu kattaa, vaan ne oli yritetty periä yhtiön toimintaa jatkamalla. Näissä olosuhteissa jatkamalla tavaran toimittamista ja varmistumatta riittävän huolellisesti Kangasalan Asennustekniikka Oy:n taloudellisista olosuhteista Asea Skandian oli katsottava osaltaan itse myötävaikuttaneen vahinkoonsa. Tähän nähden vahingonkorvausta oli soviteltava niin, että A:n oli maksettava vahingonkorvausta 50.000 markkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä siten, että samalla kun B:n ja C:n Asea Skandialle maksettavaksi tuomittu vahingonkorvaus alennettiin 250.000 markkaan raastuvanoikeuden päätöksestä ilmenevine korkoineen, A on velvoitettu suorittamaan Asea Skandialle vahingonkorvaukseksi 50.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tieoksiantopäivästä 20.1.1987 lukien, millä määrällä hän oli yhteisvastuussa B:n ja C:n kanssa näiden maksettavaksi tuomitusta 250.000 markan vahingonkorvauksesta.

Muutoin raastuvanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.1.1991